Vaellus Pöyrisjärven erämaahan- 4 yötä

Aamulla starttasimme auton Oulun seudulta ja lähdimme ajelemaan kohti Näkkälää, josta retkeilyreitti Pöyrisjärvelle lähtee. Näkkälässä olikin retkeilyreitin lähtöpaikalla suurehko parkkialue, johon auto oli helppo jättää parkkiin. Saavuimme iltahämärässä perille ja päätimme kävellä läheisimmän järven rannalle yöksi. Matkaa Pohjois-Paallojärvelle tuli varmaankin alta kilometrin ja matkanteko kävi helposti pienessä hämärässäkin, sillä retkeilyreittiä oli hyvä seurata.

Päivä 2

Aamu valkeni hieman pilvisessä säässä ja päivän lämpö ei ollut vielä tehnyt tuloaan. Patikoimme kohti Pöyrisjärvelle menevää retkeilyreittiä, joka suurena yllätyksenä oli todella leveäksi tallattu mönkijäura. Vaikka sitä oli todella helppo seurata määränpäähän, oli se jokseenkin puuduttava kävellä. Alkumatkasta maisemat olivat enimmäkseen puustoa, mutta mitä lähemmäksi Pöyrisjärvi tuli, sen enemmän pientä kukkulaa ja puuttomampaa aluetta alkoi esiintyä. Toisen yön päätimme viettää Termisjärvellä. Illalla kalastelimme läheisiä järviä, mutta suuremmat saaliit jäivät saamatta. Aamun pilvisyyskin oli kadonnut päivän aikana ja ilta oli kaunis, eikä hyönteisiä ollut. Termisjärvi oli paikkana kaunista aluetta ja hyvin rauhallista. Pohdimme seuraavan päivän siirtymää. Vaihtoehtona olisimme alustavasti pohtineet kiertävämme koko Pöyrisjärven, mutta huomasimme alueen soiden olevan melko märkiä ja hankalakulkuisia paikoittain.

Aamulla päätimme lopulta suuntaavamme Termisjärveltä lähtevän harjujonoa pitkin kohti Bulzzattia ja sieltä polkua pitkin kohti Pöyrisjärveä. Harjulta laskeuduttuamme kohti Pöyrisjärveä maasto muuttui suoksi, jota oli haastava kulkea sen vetisyyden vuoksi. Polulle oli aseteltu paljon puita ja risuja jämäköittämään sitä. Oletettavasti siksi että poromiehet pääsisivät mönkijöillä kulkemaan uppoamatta. Polun varrella oli myös oja, jossa vesi oli sillä hetkellä aika korkealla, joten yli ei päässyt ilman kenkien ja housujen riisumista.

Pöyrisjärven ylitys kahlaamalla

Polku johdatti meitä kohti Pöyrisjärven varaus- ja autotupaa. Tupa oli siisti ja isohko. Tupatarkastuksen tehtyämme jatkoimme matkaa, sillä päivä oli vasta puolessa ja menohaluja oli molemmilla vielä, eikä koirakaan näyttänyt väsymisen merkkejä, päinvastoin. Pöyrisjärven hiekkarannat olivat kauniit ja niille olisi voinut jäädä vaikka koko päiväksi viettämään rantalomaa. Pöyrisjärven hiekkarannat olivat aivan Pöyrisjärven autiotuvan pihassa. Tuvan rannasta lähtee mielenkiintoinen vesiylitys. Hiekka on siis kasautunut vedessä tietyltä alueelta siten, että järvessä kahlataan läheiselle rannalle ohittaen oja, joka laskee Pöyrisjärveen. Minusta tämä oli jännittävin osuus koko reissussa. Vettä minulla, 153cm pituisella oli lähes haaro väliin asti. Mies pääsi pitkäjalkaisena vähemmällä ja koira ui matkan tyytyväisenä. Ylityksessä alku oli jotenkin hurjin, sillä alussa näyttää siltä kuin kahlattaisiin kohti Pöyrisjärven keskiosaa. Ylitysalue on vähän kuin puoliympyrän mallinen, joten se kaartui kyllä sitten kohti rantaa. Google mapsin sateliittikuvasta tämä hahmottuu hyvin. Mitään merkattu polkua ei vedessä mene vaan ylitys tehdään hieman hapuillen. Poromiehetkin näyttivät pääsevän yli mönkijöillä tästä.

Ylityksen jälkeen matka jatkui kohti Ylilommol- järveä. Sää yllätti meidät sateella ja pidimme sadetta teltassa ja kokkasimme Seigajoen lähettyvillä. Tästä mieleen jäi oma mokani. Keittäessäni vettä en ollut tarpeeksi huolellinen kaasupullon asettelussa. Kuten arvata saattaa, keitin kippasi ja syntyi pieni kaaos. Hyvä ettei teltta palanut siinä hosumisessa. Onneksi kokkasin teltan eteisessä, joten vesi kaatui vain maahan mättäille. Sateen tauottua kävimme hieman käveleskelemässä ympäristöä samalla pohtien seuraavaa siirtymää sekä kalastelimme läheistä jokea. Kuten kartasta olimme hieman arvanneetkin, seutu oli aika märkää ja suomaata enimmäkseen. Päätimme palata takaisinpäin ja pystyttää teltan Pöyrisjärvelle jyrkänteen laelle. Se oli hieno paikka viettää yö.

Päivä 4

Päätimme ottaa tämän päivän nautiskelle ja lähteä hiljakseen takaisin päin autoa kohti ja samalla teimme joillekkin järville kalastuspistoja. Pohdimme kävelyä takaisin autolle asti. Olimme kuitenkin jatkamassa matkaa kohti Norjaa, joten sen vuoksi oli mukavampi vielä jäädä yhdeksi yöksi retkeilyreitin varrelle. Neljännen yön leiripaikaksi valitsimme Jierstirovanjärven, jossa nautiskelimme viimeisestä vaellusillasta kalastellen ja ruokaa laittaen sekä mieheni uidessa hyytävän kylmässä syksyisessä järvessä.

Viimeisen illan mietteitä

Vaelluksen aikana selvisi Pöyrisjärven alueen olevan todella vahvasti porohoitoaluetta. Mönkijöillä kulkevia poromiehiä oli alueella todella runsaasti, jokaisena päivänä useampi kävi meidät tervehtimässä. Kaikki olivat ystävällisiä ja pysähtyivät kauempaakin juttelemaan sekä koiraa jokainen halusi jututtaa. Minulle jäi vaikutelma, että olivat hyvin eläinrakkaita. Alue oli maastoltaan mielenkiintoinen. Oli hiekkatörmiä, suolillinkiä, metsää, avotunturia, pieniä lampia ja valtavia järviä. Maastoa oli helppokulkuisesta lähes mahdottomaksi suoksi. Koiran kanssa vaellus paikaksi tämä oli hyvä ja suhteellisen tassuystävällinen. Rauhaa ja hiljaisuutta alueella ei samalla tavalla päästy kokemaan, kuin muilla vaelluksillamme ja tämä yllätti meidät.

Pöyrijärvellä ei siis ole minun ymmärrykseni mukaan maastoon merkattuja vaellusreittejä. Polut koostuvat enimmäkseen poromiesten reitistöstä ja ne on kyllä karttoihin merkitty. Alueella on paljon mökkejä rannoilla, oletettavasti nämäkin poromiesten tai paikallisten kalastustupia. Korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.

Lopuksi täytyy varoittaa irti olevasta koirasta. Palattuamme autolle ja pakatessamme tavaroita, parkkipaikalle ilmestyi voimakkaasti haukkuva isompi koira. Koira ei ollut olemukseltaan miellyttävä, joten meinasi tulla kiire saada oma koira autoon ja samalla itsemme. Paikallinen poronainen oli mönkijällä lähdössä juuri ja kertoi koiran olevan läheisen talon porokoira, joka on ottanut parkkipaikan vahtimisen omaksi tehtäväkseen. Koira ei ollut tosiaan mitenkään ilahtunut meistä tai mukana olevasta koirastamme. Oli siis meidän aika jättää hyvästit Pöyrisjärvelle ja suunnata automme kohti Norjaa.

Matkalla jäimme yöksi Galdotieva- campinkiin, jotta pääsimme peseytymään. Paikka oli pieni ja sympaattinen sekä koirat olivat tervetulleita. Mikäli siis etsinnässä leirintäalue koiran kanssa matkustaville niin tälle suositus myös edullisuutensa vuoksi. Sisäilma ei ainakaan tässä mökissä ollut hyvä, joten jos oireilet helposti niin tämä ei ole ehkä paras mahdollinen mökki. Leirintäalueen pihassa oli huoltoasema, jossa oli tankkausmahdollisuus sekä sisällä oli pieni myymälä ja ravintola.

Käy kurkkaamassa miten meidän reissu jatkuu Norjan 1899 vuonna valmistuneeseen revontuliobservatorioon 907 metrin korkeuteen sekä Gorsabruan putoukselle, joka on Pohjois-Euroopan syvin kanjoni.