Norjan reissu vei meidät rauhalliselle vaellusreitille Altaan Haldde -vuoren huipulle, joka on lähes kilometrin korkaudessa. Tästä matka jatkuu Pohjois-Euroopan suurimmalle kanjonille eli Gorsan kanjonille; Gorsabrualle. Norjan vaelluksilla viehättää sen kaunis ja karu luonto. Sellainen mitä meillä Suomessa ei ole nähtävissä, suuret korkeuserot, valtavat vuoret ja turkoosit järvet. Reitin varrella maisemat ovat niin kauniita ja määränpäässä odottaa aina palkinto; päätähuimaavat näkymät.
Aiemmassa kirjoituksessani kerroin matkamme alkaneen Pöyrisjärven erämaan vaelluksella, josta kertomuksen löydät täältä: Vaellus Pöyrisjärven erämaahan- 4 yötä. Pöyrisjärven pölyt oli nyt jääneet taakse ja retki Halddelle sai alkaa.
Haldde – ei Halti
Alkuun täytyy harmitella miten, hakukoneet ohjaavat Haldden hakuja Haltin vaelluksiin. Kyseessä on siis eri vuori. Haldde on Norjassa, tarkemmin Alatassa sijaitseva 907 metriä korkea vuori. Voisi kuvailla sitä hiljaiseksi helmeksi. Itselleni yksi hienoimmista kohteista ja tässä postauskessa saat käsityksen, miksi tämä on kohteena käytävä.
Haldden lähtöpaikka ja retkeilyreitti
Haldden reitti lähtee aika huomaamattomasti ja aluksi ajoimmekin ohi, sillä parkkipaikkaa reitin alkupäässä ei ole. Jätimme auton tien laidassa olevalle levikkeelle, johon mahtuu ehkä vain 2-3 autoa. Korkeammalla autolla luultavasti pääsisi jonkun matkaa ajamaan lähemmäs Halddea, mutta me emme uskaltaneet sitä lähteä yrittämään matalan automme vuoksi. Meidän kanssa lähes yhtä aikaa lähti 2 Italialaista retkeilijää ja muita emme nähneet reitin varrella.
Halddelle kulkevaa reitti on yhteen suuntaan pituudeltaan noin 9 km pitkä ja polku on miellyttävää kävellä. Reitti oli tasaista polkua, ei mitenkään haasteellista kuljettavaa. Matkalla oli alkuun hieman puustoa, mutta nopeasti noustiin puurajan yläpuolelle ja maisemat alkoivat avautua. Ajoittain reitti kulki tasaisilla alankomaisilla niityillä turkoosien järvien ympäröimänä. Tunturisopulit olivat myös vaellustuulella ja vilahtelivat aina kolosta toiseen. Tällä reitillä olo oli oikeasti rauhallinen ja sen mahdollisti ympäristö. Meidät ympäröi jokapuolella kauniit vuoret ja niiden alapuolella komeilevat niityt.
Reitillä oli yksi erittäin matala joen ylitys, mutta sen pääsi kengät jalassa ylittämään. Määränpää näkyi alkua lukuun ottamatta lähes koko matkan ajan ja oli mukava nähdä huipun lähestyvän askel askeleelta.
Äkkijyrkkä huippu
Viimeinen nousu Haldde vuorelle on todella jyrkkä, vaikka polku sinne onkin hyvä. Ajoittain kivet tuntuivat pyörivän kenkien alla ja vaatteista tuli purjeita tuulen tarttuessa niihin. Jyrkkä nousu kysyi itseltä hieman sinnikkyyttä, mutta miehelleni se ei ollut mikään suoritus.
Maisemat huipulta ovat jotain käsittämättömän upeaa. Ja mikä parasta, niitä sai katsella ihan omassa rauhassa. Huippu oli sen verran jyrkkä, että sai reunalla olla varovainen ettei tipahda suoraa pudotusta alaspäin. Myös koiran kanssa piti olla huolella ja pitää hänet visusti vierellä.
Mitä Haldden huipulla on?
Kuten sanottu, mielettömät maisemat, mutta myös 1899 rakennettu revontuliobservatorio. Revontulitutkija on asunut talossa perheineen useamman vuoden. Ajansaatossa tämä on jo alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan poistunut käytöstä, mutta ymmärtääkseni se jatkaa vielä toimintaa majoituskäytössä. Majoitustoiminta näytti olevan käyntimme aikana remontissa, joten näimme sisään vain ikkunoista. Majoitustoiminnan lisäksi huipulla oli myös yleisövessat, jotka olivat uudehkot.
Mielenkiintoisen paikasta tekee paitsi hieno rakennus ja maisemat, myös sen historia. Maastossa on edelleen nähtävissä jäänteitä jonkinlaisesta hissistä, jonka avulla huipulle on tarvikkeita saatu vietyä. Useaan kertaan tuli kyllä matkan aikana pohdittua revontulien tutkijaa sekä hänen perhettään ja sitä, millaista elämää he ovat viettäneet siellä kaukaisuudessa. Matka ei kuitenkaan ihan hetkessä taittunut ja ylämäki oli paikoin melkoinen. Miten ihmeessä he olivat saaneet kaiken tarpeellisen aina vietyä kotiinsa.
Miksi valita juuri tämä vaellusreitti Norjassa
- Helppo reitti, jolta et voi eksyä
- Koiran kanssa hyvä retkeilykohde Norjassa
- Maisemat ovat mielettömät
- Oma rauha, ei tungosta
- Historiallinen paikka
- Vaihteleva ympäristö retkeillä
- Vessa Haldevuorella
Mikä oli tässä reitissä miinusta
- Huomaamaton lähtö reitille
- Huono parkkeeraus mahdollisuus
Vinkit reissulle
Uskaltaisin kokemukseni perusteella väittää tämän reitin sopivan rauhallisesta retkeilystä pitäville, sillä kohde ei ole ehkä suurimmassa some suosiossa tällä hetkellä. Täydellinen päiväretkikohde rauhaa rakastaville ja etenkin koiran kanssa retkeileville. Vaikka meidän mielestä kohde oli helppo, ei tietenkään koskaan luontoa tule aliarvioida ja varustuksen pitää olla kunnossa. Varautuminen tekee retkeilystä helppoa ja mukavaa. Meidänkin retekilyn aikana ilma ehti vaihtua hyytävän kylmästä sateesta aina ihanan lämpimään auringon paisteeseen, jonka vuoksi vaatekertoja sai muokkailla usein. Myös ilman vettä tai syötävää ei tälle kohteelle kannata lähteä, sillä matkassa menee useita tunteja. Myös aina on muistettava loukkaantumisen mahdollisuus, jonka vuoksi ensiapuvälineet ja avun pyytämiseen välineistö tulee olla kunnossa. Ihania retkeilyhetkiä jokaiselle tämän kohteen pariin, suuri suositus tälle kohteelle.
Loppuvinkiksi annan, että automatka Suomesta Norjaan oli paikoittain jotain todella upeaa. Tie mutkitteli paitsi ruskaisissa maisemissa, myös vuorien läpi menevä tie oli jotain sellaista mitä en ollut koskaan päässyt kokemaan. Tarkempi kohta tälle taisi olla Altaelva niminen paikka. Kuvia tästä en saanut, sillä emme pysäköineet autoa matkanvarrella. Toki maisemat itsessään olivat niin upeat ja mielen valtasi niin voimakas hämmentyminen, ettei mieleen tullut ottaa edes kuvaa. Ikimuistoinen kokemus jokatapauksessa.
Vastaa