Norjassa olisi niin paljon paikkoja, joissa voisi käydä. Tiukkaa arviointia ja analyysiä täytyy tehdä siitä, mikä kohde pääsee arviointiseulan läpi valikoituakseen mukaan. Tällä kertaa toiseksi Norjan päiväretkikohteeksi seulan läpäisi Gorsa eli Gorsabruan, se tunnettu Pohjois-Euroopan syvin kanjoni.
Mikä on Gorsa ja Gorsabrua?
Gorsa eli 153 metriä syvä kanjoni, jonka vuoksi se on lunastanut paikkansa Pohjois-Euroopan syvimpänä kanjonina. Gorsan kanjoni sijaitsee Altan kunnassa. Gorsabrua itsessään taitaa tarkoittaa Gorsan kanjonin siltaa, joka kulkee kanjonin yli. Suomalaisittain kuitenkin kuulee koko paikasta puhuttavan Gorsabrua- nimellä.
Miten Gorsabrualle pääsee?
Gorsalle kulkeva Guolasveien tietä voisi kuvailla huonokuntoiseksi, mutta yleisen vitsin mukaan eikö me suomalaiset olla sellaiseen totuttu kotimaassammekin. Ei vaan oikeasti tie on hidas ajaa sen kunnon vuoksi. Niin huono, että pelkäät autostasi jäävän osia tielle. Toisaalta matkan varrella on kauniita niittyjä, joilla lampaat laiduntavat. Vuoret kohoavat niittyjen ympärillä jylhinä ja muutama maatilan isäntä traktoreineen tulevat vastaan kuormansa kanssa. Tätä seesteistä maalla elämistä ihaillessa huomaatkin jo olevasi melkein perillä ohitettuasi muutaman tiukan mutkan, joissa joudut pohtimaan autosi kääntymiskykyä.
Parkkipaikka on suhteellisen hyvä ja tilava. Emme myöskään maksaneet mitään parkkimaksuja siitä. Parkkialueen läpi jatkuu tie, joka ymmärtääkseni menee Haltia kohti. Parkkipaikalta lähteekin selkeä polku kohti Gorsabruaa.
Millainen Gorsabruan retkeilyreitti on?
Retkeilyreitti Gorsabrualle on helppokulkuinen. Polku on selkeä ja siltä et voi eksyä. Polulla itsessään ei ole suuria korkeuseroja. Polulta ei juurikaan näe kanjonia, muutamaa kohtaa lukuun ottamatta. Polku oli jopa ajoittain mielestäni hieman tylsä, koska sen ympäröi metsä. Onneksi ruska oli saapunut, joten matka taittui sitä ihaillen.
Vaikka olimme aamupäivällä liikkeellä, oli polun varrella jo aika paljon kävijää. Vastaan tuli paljon muitakin retkeilijöitä. Polku oli aika kapeahko, joten aina vastaantulijoiden kanssa palloiltiin kumpi väistää.
Gorsan kanjoni ja Gorsabrua
Lopuksi polku sillan juurelle on jyrkkä ja liukas. Silta itsessään vaikuttaa kyllä erittäin kantavalle. Sillalla ymmärtääkseni ajoittain on järjestettynä benjihyppy mahdollisuuksia. Meidän käyntimme aikana sitä ei ollut. Sillan vieressä laskeutui mieletön vesiputous, joka jymisi melkoisella voimalla. Kanjonin reunamilla kasvoi kasvillisuutta. Tunnelma oli jotenkin hieman semmoinen kuin voisi tropiikissa kuvitella olevan. Sellainen satumaa.
Vaikka kanjoni on hieno, ei siihen mielestäni pidä suhtautua vain kauneutta hekumoiden. Kanjonin reunama menee aika lähellä sillalle johtavaa polkua. Verkkoja sekä suoja-aitoja oli kyllä tehty, mutta luotto ei ollut niitä kohtaan kovin suuri itsellä. Ymmärtääkseni henkilövahinkojakin kanjonilla on sattunut. Luonnollisesti koira tulee pitää ehdottomasti kiinni, lähellä ja kaikenlaisilla varmistuksilla varmistaa, ettei putoamisen vaaraa ole. Minun täytyy myöntää, että paikka hieman jopa pelotti minua itseäni.
Ennen Gorsabruaa olimme käyneet siis 5 päivän vaelluksella Pöyrisjärven erämaassa: Vaellus Pöyrisjärven erämaahan- 4 yötä, josta matka jatkui vielä Haldde vuoden huipulle: Haldde 907m – Rauhallinen ja koiraystävällinen vaellusreitti Norjassa. Gorsan kanjoni sattuikin sopivasti kotimatkan varrelle, sillä palasimme Suomeen Kilpisjärven kautta. Kaiken kaikkiaan tämä vaellussaaga oli ihanan monipuolinen. Tähän reissuun ei mennyt itsessään, kuin viikko ja pääsimme kokemaan Suomessa erämaavaelluksen ja Norjassa kaksi upeaa päivärekikohdetta.